Samppanjan kuplat ovat kirvoittaneet aistejamme jo vuosisatojen ajan. Samppanjapullossa tapahtuvassa toisessa käymisessä vapautuva hiilidioksidi vangitaan korkilla.
Ihminen otaksuu tarkkailevansa ympäristöään lähinnä näköaistiinsa nojautuen.
Tosiasiassa havaintomme pohjautuvat kuitenkin huomaamattamme pitkälti hajuaistiin.
Hajut miellyttävät, inhottavat, pelottavat ja täydentävät lähes kaikkia elämyksiämme.
NENÄ ON TÄRKEÄ
Viinin ystäville kokonaisvaltaisen viininautinnon saamiseksi nenä on erityisen tärkeä.
Viinistä saakin jo hyvin voimakkaan vaikutelman pelkästään tuoksusta.
Tuoksusta voidaan viinin iän ja rypälelajikkeen lisäksi haistaa sen aromikkuus ja ikääntymisen myötä kehittyvä viinin maanläheinen bouquet: hedelmän, lannan, maaperän ja kasvien tuoksuvivahteet.
Viiniä maisteltaessa viini hajoaa suussa kemiallisesti ja kulkeutuu nenäonteloon.
Siellä olevat hajureseptorit vastaanottavat kaikki ne kemialliset viestit, joihin makuaisti ei kykene.
Emme tule helposti ajatelleeksi, että mauista yli 80 % on itseasiassa hajuja.
Viinin eri tuoksut irtoavat parhaiten viiniä purskutellessa, kun samaan aikaan päästetään suupielistä hieman ilmaa viinin sekaan.
Viinin liikkuessa hapen kosketuksesta saavat aivot hajureseptoreidemme kautta suoran yhteyden aivojen vanhimpaan osaan eli limbiseen aivojärjestelmään.
Tämä aivojen tunnekeskus reagoi tuoksuihin enemmän tunteella kuin järjellä.
Viiniä tuoksutellessa ja maistellessa eri hajujen kirjo rekisteröityy pitkäkestoiseen muistiimme.
Kun jo tuttuun viinituoksuun törmää jossakin myöhemmässä elämän vaiheessa, se aktivoituu muistiimme vielä vuosikymmenienkin jälkeen.